sunnuntai 11. toukokuuta 2014

#satasyytäollaonnellinen: 21. Runot.

Mä siis todella rakastan runoja ja runoutta, ja jotkut tietyt runot vaan on jotenkin erityisen koskettavia tai läheisiä heti ensilukemalta, ja niistä muodostuukin sitten rakkaita ja tärkeitä. Kirjotan myös itse aina välillä runoja, silloin kun tunteet pursuilevat ja hakeutuvat pois runomuodossa.. :P

Ajattelinkin nyt jakaa tässä teidän kanssa mun kolme kaikkien aikojen jotenkin tärkeintä tai merkittävintä runoa. Ja siis eihän näihin mitään järkeviä perusteluja osaa antaa, jostain syystä vaan just nämä on muhun osuneet syvälle.

(Vaikka mun runokirjakokoelmani ei ole kovin suuri, ainekaan vielä, niin ne onkin sitten sitäkin rakkaampia. :))



Aale Tynnin Kaarisilta

Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee kaarisilta, tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
Ja Jumala sanoi: Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan - 
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.


Eino Leinon Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunton pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan, neiti kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

(Myös Leinon Aurinkolaulu kuuluu lemppareihin, mutta en niin pitkää viittinyt tähän nyt alkaa kirjoittamaan, edes osia siitä... :))


Saima Harmajan Taottu sydän

Tuskan ahjossa kerran suli
sydämeni kova ja hiljainen.
Sitä liekit löi, sen puhdisti tuli,
ja itse kuolema takoi sen.

Niin, elämä: aseellas raskaimmalla
lyö, iske! Enää en murtua voi.
Minun sydämeni helisee moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.


(Ja siis Harmajan runoista suosikkeja on myös mm. Sidottu, Aleksis Kiven haudalla, Heikko, Nuori enkeli, Kalliion itänyt ja Ero. :P)


Mutta sitten näiden kolme lisäksi mun on pakko vielä lisätä että toi Arno Kotron teos Ilman sinun rakkauttasi (mikä sisältää kirjat Sanovat sitä rakkaudeksi ja Musta morsian) on ihan mun lemppari, sen lukee aina ihan hetkessä! :) Jotenkin niin hyvin leikitelty sanoilla ym, ja se on oikeastikkin ihan kuin joku keskustelu, niin helposti luettavaa ja ymmärrettävää ja osuvaa..

(Anteeksi vaan tosi, tosi, surkea kuva!)


Ja vaikka nyt onkin jo ilta niin silti haluan vielä toivottaa kaikille mammoille ja mummuille oikein ihanaa ja rentouttavaa äitienpäivää! ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ilahduttavat! :)